Paluu Suomeen
Odotin innolla paluuta kesäiseen, vihreään ja valoisaan Suomen kesään. Saavuin eilen yöllä 23:35 Helsinki-Vantaan synkälle ja sateiselle kentälle. Kuukauden kertyneet odotukset Suomen kesästä murtuivat kertaheitolla suunnistaessani kohti bussipysäkkiä kaatosateessa, ilman sateenvarjoa, raahaten laukkua perässäni.
Lentokenttäbussi keskustaan oli yllättävän täynnä väkeä tähänkin aikaan. Bussissa oli ihan mielenkiintoista kuunnella muiden kertomuksia matkoiltaan mm. Portugalista ja Saksasta. Matkan kruunasi kuitenkin kun bussin ikkunan välistä valahti kourallinen vettä jo ennestän märille vaatteilleni.
Näin käy kun sataa liikaa
Lentokenttäbussin jälkeen vaihdoin tavalliseen yöbussiin ja kastuin totaalisesti bussipysäkkin väliä taapertaessa. Astuessani bussiin sisään pyysin noin 18-vuotiasta nuorta miestä siirtämään jalkaansa hieman että sain laukkuni bussin keskiosassa olevaan tilaan sanoin: "Anteeks, väistätkö vähän". Nuori mies siirsi jalkaansa ja kuittasikin jotain ystävällisesti. Hänen seurassaan ollut suunilleen samanikäinen tyttö kuitenkin sai raivarin ja huusi: "Pidä sinä vitun homo turpas..". Keskeytin lauseen katsomalla tyttöä suoraan silmiin sanomatta mitään. Kylläppäs tää ensimmäinen keskustelu Suomessa meni putkeen. Tervetuloa Suomeen...
Kotiin saapuminen oli myös aikamoinen järkytys. Kämppiseni eivät olleet siivonneet juuri lainkaan koko kuukauden poissaoloni aikana. Lattialla oli aivan järkyttäviä pölypalloja, vessa aivan kaameassa kuosissa ja eteinenkin ihan täynnä kiviä ja hiekkaa. Keittiö sentään oli siedettävässä kunnossa. Löysin kuitenkin tänään siivotessani sokeritoukkia mm. vessasta ja ruokakomerostani. En taida enää ikinä muuttaa soluasuntoon.
Odotin myös kovasti että pääsisin pyöräilemään omalla pyörälläni ja erityisesti nauttimaan maastopyöräilystä. Tänään päivällä satoi, joten jouduin odottelemaan kärsimättömästi sateen loppumista. Sade kuitenkin loppui vihdoin, joten nappasin pyöräni ja lähdin polkemaan ihanan raikkaaseen sateenjälkeiseen ilmaan. Ehdin nauttia tästä noin minuutin jonka jälkeen alkoi tihkuttamaan aika rankasti ja pian satoikin jo kaatamalla.
Kastuttuani läpimäräksi päätin lähteä takaisin kotiin odottelemaan parempia pyöräilysäitä. Päästyäni ulko-ovelle sade lakkasi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Mietin hetken kuivaanko vaatteeni narulla roikottamalla vai pyöräilemällä. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon, joka osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi. Sadetta ei enää tullut
Miks hitossa täällä pitää sataa kokoajan? Haluun takas Pariisiin, vaikka kyllä sielläkin sateisia päiviä oli. Olen tällä hetkellä hankkimassa asuntoa Pariisista, ja tarkoitus olisi muuttaa elo- tai syyskuussa.
Mahtavaa syödä itsetehtyä ruokaa pitkästä aikaa!
19.06.2011, 2:33
Bienvenue en Finlande!
T: Äiti
19.06.2011, 17:22
Tervetuloa vaan Suomeen takaisin. Kyllä se luoja kokkeilee vaan ei se hylkää. Paistaa se arska vielä meillekin.
20.06.2011, 23:49
Kuvasta päätellen olet oppinut syömään ranskalaisittain. Vasikan aivotko tuossa makaroonien päällä on….?
21.06.2011, 7:25
Haha!
Kyllä siinä on ihan vaan raejuustoa, jauhelihaa ja tomaattikastiketta sekä chilikastiketta.
21.06.2011, 9:57
Ahaa… Minä luulin
koska elokuvissa käy aina niin, että amerikkalainen tilaa Pariisissa ranskaksi ruokaa ja saa vasikan aivot lautaselle.
25.11.2011, 16:54
Olipas hauska lukea sun blogia Pariisista, oli niin osuvasti kirjoitettu! Mahdatko olla palannut tänne takas Suomesta? Jos, niin jatka ihmeessä blogia, minä ainakin lukisin mieluusti kun itsekin täällä olen ja koitan sopeutua kulttuuriin
14.03.2012, 1:49
Kiitos Palautteesta Iina. Joo on tullut palattua kirjoituksen jälkeen Pariisiin jo useammankin kerran, mutta blogin pävitys on hieman unohtunut. Koitan skarpata ja kirjottaa nyt useammin. Ongelma ei ole että ei olisi mistä kirjoittaa, pikemminkin on liian paljon kirjoitettavaa enkä jaksa sitten kirjoittaa mistään.