Jaakko Ojalehto Matkailublogi vaihto-opiskelusta Kanadassa sekä työskentelystä Pariisissa

Kielimuuriin kompastelua

Ennen Pariisiin lähtöä mulle oli täysin selvää etten pärjää kahden vuoden yläasteen kahden vuoden ranskan opinnoillani alkuunkaan. Yllätyin kuitenkin hieman kuinka monet sanat ja fraasit yläasteen opinnoista ovat jo täysin unohtuneet, eikä niiden merkitys tule edes mieleen vaikka kuulisin muiden ihmisten käyttävän niitä tai vaikka näkisin sanat kirjoitettuina.

Kielitaidon puutteesta on erinäistä harmia päivittäin. Päällimmäisenä sosiaalisten tilanteiden ja keskusteluiden missaaminen, ruoan tilaamisen ja ostamisen vaikeus ja työasioiden hoito. Tänään tapahtui kuitenkin yhtä ja toista pientä hauskaa kielitaidon puutteeseen liittyen.

Bonne nuit!

Heräilin seiskan aikaan aamulla, pakkasin kamat ja lampsin hotellin respaan jättämään avaimeni. Jostain syystä hotellissa, jossa olen nyt avain täytyy jättää respaan lähtiessään, kummallista, mutta näyttää toimivan. Ainakin toistaiseksi omaisuus näyttää olevan tallessa. Hotellin ovet ja lukot on kyllä sitä laatua että tavarat täältä saisi halutessaan vietyä ilman avaintakin.

Respan ovi oli kuitenkin vielä lukossa eikä paikalla ollut ketään. Kolistelin hetken, jonka jälkeen kulman takaa tulee hotellin päivystäjä unisena ilman paitaa ja toivottaa hyvää yötä. Hämäännyin ihan täysin miten joku voi sanoa aamulla "Bonne nuit", mutta kakistelin hyvästit suustani ja lähdin töihin.

Pain de chocolat

Matkalla töihin päätin Pariisilaiseen tyyliin käydä ostamassa aamupala matkan varrella sijaitsevasta leipomosta. Kerroin haluavani "Viennoise chocolat et croissant", jonka jälkeen myyjä pakkasi leivonnaiset nopeasti pussiin avaamatta edes sitä vitriiniä jossa "Viennoise chocolat"-leivokset olivat. Ihmettelin hetken ja yritin varmistaa englannin ja ranskan sekotuksella että tulivathan nyt kummatkin leivokset pussiin. Kuulin myyjän sopertavan jotain kahvista, mutta en ymmärtänyt lausetta kokonaisuutena. Myös kassakoneeseen lyöty hinta tuntui oudolta, vaikka en ostoksieni yhteishintaa ollut sentilleen laskenutkaan.

Kysyin vielä toiseen kertaan että onhan tässä nyt mitä halusin, jonka jälkeen myyjä hakee toisen pussin tiskille ja pyytelee rahoja. Maksan, otan vaihtorahat, sekä pussukat ja alan tekemään lähtöä. Tämän jälkeen myyjä alkaa huutaman "Non! Non! Non!" ja käy ilmi ettei toinen pussi ollutkaan mulle vaan seuraavalle asiakkaalle. Noh aivan sama, katson omaan pussiini ja siellä on croisantti sekä "Pain de chocolat"-suklaaleipä. Ei ihan sitä mitä halusin, mutta kyllä niilläkin päivä lähti käyntiin.

Työterveystarkastus ranskaksi

Ehdin tehdä pari tuntia töitä, kun esimieheni syöksyy toimistolle ja ilmottaa että mulla on työterveystarkastus about kilometrin päässä viiden minuutin päästä. Kirjoitin nopeasti osoitteen ylös, katsoin google mapsista lääkärin sijainnin ja lähdin juoksemaan paikalle. Ehdinkin oikealle kadulle vain muutaman minuutin myöhässä, mutta mulla ei ollut hajuakaan minkä niminen hoitoyritys on kyseessä, eikä kadulla näkynyt minkäänlaista talonumerointiakaan. Näin yhdestä ikkunasta valkotakkisen tädin istumassa toimistossaan, kävelin viereisestä ovesta sisään ja yritin selvittää englanniksi olenko oikeassa paikassa. Tätihän ei puhunut sanaakaan englantia eikä osannut auttaa. Näytettyäni hänelle kirjoittamaani osoitelappua hän osasi viittoa jatkamaan katua eteenpäin.

Seuraava rappu oli saman yrityksen, mutta ovista aukesi suurempi ja virallisemman näköinen aula joten päätin astua sisään. Vastaanotossa päivystävä nainen osasi jopa hieman englantia ja hän pystyi kertomaan olevani oikeassa paikassa. Seuraavaksi sain eteeni ranskankielisen lomakkeen johon sai täytellä nimeä, saapumisaikaa ym. perustietoja.

Lomakkeen täyttämisen ja pienen odottelun jälkeen pääsin itse tarkastukseen. Lääkäri ei puhunut sanaakaan englantia koko noin 15 minuutin käynnin aikana. En itsekään ymmärtänyt hänen puheestaan muutamaa sanaa enempää. Hän ei vaivautunut selittämään kysymyksiään, käyttämään yksinkertaisia synonyymeja, eikä häntä muutenkaan tuntunut kiinnostavan ymmärränkö mistä puhutaan. Keskustelu oli muutenkin surkuhupaisaa, lääkäri kysyy kysymyksiä, yritän ymmärtää ja toistelen "Que?" ja "Je ne comprend pas" sananparsia. Kommunikaatio ei onnistu, kysymyksiä seuraavat ikuisuudelta tuntuvat hiljaiset hetket ja lopulta lääkäri turhautuu ja itsellänikin pettää pokka tilanteen absurdiuden takia. Loppujenlopuksi lääkäri soittaa työnantajani keskukseen ja kysyi mitä teen työkseni ja muita perustietoja työsuhteestani.

Perusasiat selvitettyään lääkäri testaa näköäni luetuttamalla ranskankielistä tekstiä pitäessäni toista silmää kiinni. Näkeminen ei ollut ongelma, mutta tekstien lausuminen tuotti vaikeuksia. Ihmettelen mistä lääkäri tiesi näinkö tekstistä yhtään mitään. Miksi näköä edes testataan tekstillä eikä vaikka nuolilla tai kirjaimilla?

Keskustelu lääkärin kanssa huipentui siihen kun hän alkoi neuvoa missä ja miten virtsakoe otetaan. Olin kuolla nauruun lääkärin elävöittäessä köyhää keskusteluamme tarpeellisella elekielellä. Noh. Luulin ymmärtäväni ohjeet, joten toivottavasti purkit ja eritteet eivät menneet pahasti sekasin.

Ensimmäisen lääkärin käsittelyn jälkeen pääsin vielä toiseen perinpohjaisempaan tarkastukseen ja keskusteluun. Tällä kertaa pientä epäselvyyttä aiheutti että mitkä vaatteet riisutaan ja mitkä jätetään päälle. Loppuosa tarkastuksesta menikin hieman paremmin lääkärin puhuessa hieman englantiakin. Tämä lääkäri jaksoi myös puhua hitaammin, käyttää synonyymeja ja yksinkertaisia lauserakenteita joten ymmärsin jopa hänen ranskaansakin. Loppujenlopuksi koko tarkastushan sujui oikein mallikkaasti.

Lounas

Lounaalla kävimme ison työporukan kanssa syömässä. Tällä kertaa menu oli harvinaisen epäselvä. Liitutaululle kirjoitetun menun käsiala oli lähes omien hieroglyfieni tasoa, joiden tulkitsemiseen tarvitaan egyptologin koulutus. Lisäksi ne sanat joista sai selvää olivat mulle täysin vieraita. Myöskin työkavereideni tulkkauksesta ei ollut paljon apua, joten tilasin turvallisesti Entrecoten.

Myöskään lounaan pöytäkeskusteluista en ymmärtänyt sanaakaan. En käsitä miten 5 ihmistä voi puhua toistensa päälle niin että että joku tajuaa jotakin, mutta hyvin se näytti onnistuvan.

KFC

Töiden jälkeen päätin mennä KFC:iin syömään illallista. Kävelen tiskille, jonka takaa nuori naismyyjä katsoa mua hetken tylsistyneen näköisesti ja kertoo jotakin ranskaksi ja osoittaa tiskin yläpuolella olevaa kylttiä. Kysyn puhuuko myyjä kenties englantia ja osaisiko hän kertoa mitä tiskin yläpuolella olevassa kyltissä lukee. Kyltti tarkoitti ilmeisesti sitä että tiskiltä voi vain noutaa automaatilta tekemänsä tilauksen. Takanani tosiaankin oli automaatti, josta itse tilauksen pystyi itse tekemään. Jännää...

Ihan hauskoja juttuja ja tilanteita, mutta mieluiten oppisin kielin nopeasti ja jättäisin nämä vähemmälle. Noh ainakin motivaatio kielen opiskeluun kasvaa täällä.