Jaakko Ojalehto Matkailublogi vaihto-opiskelusta Kanadassa sekä työskentelystä Pariisissa

Pyöräilijän Pariisi

Pyöräilen kotona useita kertoja viikossa ja kesäisin lähes joka päivä. Käytän pyörää jonkin verran työmatkoihin ja muuhun liikkumiseen, mutta enemmän pyöräilen pidempiä ja lyhyempiä lenkkejä ihan vaan huvikseen. Enimmäkseen ajan Helsingin metsäteillä, puistossa ja joenvarsilla. Paljon tulee myös maastopyöräiltyä keskuspuiston poluilla sekä poljettua keskustan kaduillakin.

Kuukausi ilman pyörää?

En ottanut pyörää mukaan Pariisiin ja mietin etukäteen miten selviän kuukauden pyöräilemättä. En tapani mukaan ollut ottanut selvää etukäteen yhtään mistään enkä siis edes tiennyt että Pariisissa on maailman suurin julkinen pyöränvuokrausjärjestelmä Velib. Näitä 22,5 kiloa painavia kaupunkipyöriä löytyy kaupungista yli 20 000 ja niitä on saatavilla 1202 pisteestä ympäri kaupunkia.

Velib-pyöriä käyttövalmiina

Pyörällä mistä vaan minne vaan

Koko Velib-järjestelmä on upea ja olin erittäin iloinen kuullessani että voin pyöräillä täällä vaikka joka päivä. Pyöriä ja vuokrauspisteitä on niin paljon ettei niiden sijaintia tarvitse edes tarkistaa netistä tai mistään kartasta, riittää kun kävelee korttelin tai pari niin pyörän löytää aina.

Velib-asema

Pyöräileminenkö muka kallista

Pyörät eivät ole myöskään pilattu hinnalla. 24 tunnin vuokraoikeudesta saa pulittaa 1.7 €, viikosta 8 € ja vuodesta vaivaiset 29 € Siis vuodeksi pyörä 29 eurolla eikä sitä tarvitse edes kuskata mukana vaan sen voi napata käyttöön sieltä mistä huvittaa ja palauttaa minne huvittaa. Uskomatonta! Jokaisen pyörän selkään kykenevän Pariisilaisen tulisi ehdottomasti ostaa vuoden vuokrakortti. Kuitenkin monet työkaverini tunnustavat etteivät ole ikinä edes kokeilleet Velibejä. C'est pas vrai!

Velib-pyörät

Vuokrasin aluksi pyörän kaksi kertaa vuorokaudeksi ja yritin totuttautua Pariisin liikennekulttuuriin sekä itse pyöriin. Pyörät osoittautuivat yllättävän hyviksi. Pyöristä löytyy etu- ja takavalot, lukko, käsijarrut edessä ja takana, kolme vaihdetta sekä superpäheä ja rämisevä kori. Pyörät painavat kyllä järkyttävän paljon ja ovat älyttömän kömpelöitä autojen välissä ja ahtaissa tiloissa puikkelehdittaessa. Vaihteet toimivat yleensä hyvin, mutta välitykset ovat ainakin itselleni huonot. Jäykin vaihdekin on liian löysä eikä pyörillä pääse kovinkaan lujaa, autojen ja skoottereiden perässä pysyminen on tuskan takana. Myöskin jarrut ovat aika heikot, ainoastaan kerran olen saanut pyörän jonka jarrut ovat tuntuneet tarpeeksi tehokkailta. Autojen, skoottereiden tai muiden pyörienkään perässä ei siis voi ajaa koska pyörä ei pysähdy läheskään yhtä nopeasti kuin muiden kulkuvälineet. Satula ei myöskään nouse ainakaan itselleni tarpeeksi korkealle, paitsi joissain viallisissa pyörissä joissa satulan saa irti asti.

Velib, Tour Eiffel, Paris

Pariisin liikennekulttuuri

Liikennekulttuurissa on ollutkin sitten enemmän tottumista kuin pyörissä. Täällä lähes kaikki pyörätiet menevät autotien kanssa samassa tasossa, toisin kuin Suomessa yleensä. Aluksi tämä tuntui hieman pelottavalta, mutta nyt viikon velib-vuokrauksen jälkeen autotien reunassa ajaminen tuntuu turvallisemmalta kuin Suomessa jalankulkijoiden väisteleminen. Suomessa jalankulkijat eivät ikinä katso eteensä saati sitten sivuille pyörätietä ylittäessään ja pyöritellä myös kävellään tai jopa oleskellaan jatkuvasti tukkien koko tie. Täällä ongelmaa ei ole ja autojen seassa liikkuminenkaan ei ole tuottanut mitään ongelmia.

Missä säännöt, kolmiot, stop-merkit ja kaistat?

Liikenne itsessään on aika paljon kaoottisempaa, ajajat tekevät yllättäviä liikkeitä ja ratkasuja, eivät kunnioita punaisia valoja, liikenteenjakajia, tai paljon mitään muutakaan. Mitään ylimääräisiä ajojärjestystä merkkaavia kolmioita tai stop-merkkejäkään en ole nähnyt, se menee ensin joka uskaltaa. Myöskin risteyksessä vasemmalle kääntyminen on yllättänyt monesti. Suomessa vasemmalle käännyttäessä väistetään suoraan menevät ja tämän jälkeen käännytään niin että vastaantulevat niinikään vasemmalle kääntyvät jäävät oikealle puolelle. Täällä vasemmalle käännytään niin että vastaantuleva kääntyvä liikenne jää myös vasemmalle puolelle. Vastaantulijat ajavat siis ristiin ja jäävät sitten odottamaan suoraan menevän liikenteen loppumista. Tuloksena on että jokainen risteys näyttää ikään kuin liikenneympyrältä. Jos tässä sopassa joku keksiikin tehdä u-käännöksen, jäädä puhumaan puhelimeen, jättää ihmisiä kyydistä, tms. niin koko risteys tukkiutuu ja ihmiset alkavat ajamaan mistä sattuu.

Tiellä on paljon tilaa kun ei ole ruuhka-aika

Liikennevalot

Liikennevaloissa ei ole myöskään minkäänlaista viivettä täällä. Heti kuin toisille syttyy punainen valo vihreä valo palaa jo toisille. Tämän seurauksena vihreä valo ei ole mikään tae että itse pääsisi lähtemään liikenteeseen vielä pitkään aikaan tai että risteyksestä voisi ajaa läpi sen koommin seuraamatta muuta liikennettä. Viiveen puuttuminen syö koko liikennevalojen ideaa, koska niistä ei ole paljon apua vaikka ihmiset eivät ajaisi punaisia päin. Tämän johdosta ihmiset joutuvat aina ajamaan kuten liikennevaloja ei olisikaan, joten punaisia päin ajaminen tuntuu varmasti monelle aika turvalliselta.

Suunnistaminen ja yksisuuntaiset kadut

Kolmas ongelma täällä on ollut suunnistaminen. Pyörän kanssa liikkuessa on hankala katsoa karttaa tai gps:ää kokoajan joten reitti pitäisi olla edes jollakin tasolla mielessä. Reitin muistamisen tekee kuitenkin hankalaksi se että Pariisin asemakaavassa ei ole mitään logiikkaa ja useat kadut ovat lyhyitä, joten risteyksiä ja mutkia on paljon. Muistettava reitti on siis huomattavan paljon monimutkaisempi kuin esim. Helsingin reitit. Lisäksi suurin osa kaduista on yksisuuntaisia, joten vaikka tietäisit tarkalleen missä olet ja minne olet menossa, et useinkaan tiedä miten sinne pääset. Olen useastikin päätynyt pitkän polkemisen jälkeen paikkaan, jossa yksisuuntaisia katuja menee vain täysin väärään suuntaan. Onneksi joillain yksisuuntaisilla kaduilla on sallittua ajaa pyörällä väärään suuntaan.

SportsTracker

Lisää kuvia ja statistiikkaa mun pyöräreissuista löytyy sportstrackeristä, harmi etten oo träckänny läheskään kaikkia reissuja, mutta on siellä ainakin muutama.

Sportstrackerin näkymä mun pyöräretkestä Bois De Boulognen puistoon