Ranskalainen työkulttuuri

Kolme ensimmäistä päivää Pariisissa alkavat nyt olla takana. Aika on mennyt älyttömän nopeasti ja varsinkin työpäivät ovat hurahtaneet hetkessä sekä hektisesti. Illalla on onneksi ehtinyt vähän rauhoittumaan ja ottamaan rennostikin.
Ensimmäinen päivä
Ensimmäinen päivä kului bussissa, lentokoneessa, junassa sekä metrossa istuen, hotellia etsien, toimistoon, työkavereihin ja ympäristöön tutustuen sekä työvälineitä ja ohjelmia asennellen. Matka sujui mainiosti ilman ongelmia ja löysin itse jopa sadan metrin päähän hotellistakin ilman karttaa. Vietyäni tavarat hotellille lähdin heti töihin. Jo ensimmäisenä päivänä yllätyin paikallisen työkulttuurin työajoista.
Ranskalainen työaika
He itse kuvailevat tekevänsä töitä rennosti niinä aikoina kuin haluavat, kunhan työt tulevat tehdyksi. En kuitenkaan heti ymmärtänyt, että tämä tarkoittaa sitä että töitä tehdään joka päivä noin aamukymmenestä iltakahdeksaan. Siis kymmenen tuntia päivässä ja pitkään iltaan asti. Tuntuu uskomattomalta että ulkona on 27 astetta lämmintä ja ensimmäinen työntekijä lähtee kotiin vasta hieman ennen kuutta. Vastaavat työajat tuntuvat suomalaiselle erittäin oudolta. Missä välissä he urheilevat, näkevät kavereita, viettävät aikaa lähimmäisten ja perheen kanssa?
Ranskalainen lounas
Lounas ja lounastauko vastaa ainakin osaan edellä esitetyistä kysymyksistä. Ranskalaiset pitävät jopa kahden tunnin lounastaukoja. Lounastauon aikana ehtii hyvin nähdä ystäviä, kävellä puoli kaupunkia juuri sinne parhaaseen ravintolaan, syödä kolmen ruokalajin lounaan, kävellä takas ja hyvästellä ystävät poskisuudelmin. Suurin osa käy kuitenkin syömässä sen kolmen ruokalajin lounaan työkavereiden kesken ja käyttää lounaan jälkeen hetken esimerkiksi youtubea katsellen.
En uskalla vielä tehdä syvällisempiä päätelmiä esimerkiksi ranskalaisten kokoustavasta ja päätöksenteosta, mutta palaan aiheeseen ehkä myöhemmin.

Kirjoitin tämän postauksen kukkulalla olevasta puistosta. Kukkulan päältä on huikeat näkymät Pariisin ylle.
