Jaakko Ojalehto Matkailublogi vaihto-opiskelusta Kanadassa sekä työskentelystä Pariisissa

Velibellä Versaillesiin

Huhhuh! Tänään oli kyllä upea ja yllätyksellinen päivä! Runoilin pari viikkoa sitten Facebookin status updateen näin: "You might find a thing or two just by forgetting to take a map with you.", joka osoittautui taas todeksi ja teki päivästä mahtavan. Taidan tästä lähtien liikkua aina ilman karttaa ja poistaa Nokia kartat-ohjelman puhelimestani.

Mutta päivä siis alkoi sillä että nukuin pitkään, koska täällä on tänään taas joku outo katolilainen pyhäpäivä, en ole ottanut selvää että mikä, mutta töihin ei kuulema ollut menemistä. Olin koko eilisen illan selaillut pyöräilyblogeja, lukenut ihmisten kokemuksia saariston rengastien kulkemisesta pyörällä ja selaillut mtbcf:n sekä fillarifoorumin menneitä ja tulevia pyöräretkiä. Pieni pyöräretkikipinä on päässyt siis syntymään ja mietin että voisinko lähteä täällä nyt tänään pidemmälle pyöräretkelle Velibellä. Täksi päiväksi, kuten jokaiselle päivälle viime viikollekin oli luvattu sadetta, ja pilvetkin näyttivät aika tummilta. Ilma oli kuitenkin pitkästä aikaa lämmin, hieman yli 20 C astetta.

Googlettelin hetken millaisia reittejä Pariisista löytyy. Suurin osa löytämistäni artikkeleista käsitteli lähinnä itse kaupungissa pyöräily eikä Pariisin luonnonläheisimmistä reiteistä oikein löytynyt tietoa. Tiedän että täällä on isoja puistoja ja hyviä pyöräilyreittejä metsän siimeksessäkin, joista olen itsekin löytänyt jo muutamia. Karttaa tutkiessani huomasin että Pariisista hieman lounaaseen on isoja viheralueita, joiden suunnalla myös Versaillesin palatsi sijaitsee. Päätin siis lähteä tutustumaan palatsiin ja sitä ympäröiviin alueisiin. Googletellessani tietoa hotellissa alkoi kumma ulinaa muistuttava ääni. Mietin että onkohan tämä nyt palohälytys vai mikä ihme. Vaihdoin pyöräilyvaatteet päälle, pakkasin tavarat pikaisesti ja lähdin ulos. Hotellin aula olikin täynnä savua ja omistajat olivat tuulettamassa aulaa. Ilmeisesti heillä oli pihvit menneet vähän mediumia kypsemmiksi.

Hain hotellin lähellä sijaitsevasta telineestä Veliben ja lähdin seurailemaan Seine-jokea länteen. Joen seuraileminen oli aika helppo vaikka välillä yksisuuntaiset kadut veivät mut aika kauaskin joesta. Pian olinkin tuntemattomilla alueilla ja löysin upean Citroenin-puiston, jossa oli yllättävän paljon ihmisiä säähän nähden. Puistosta oli hankala päästä läpi, koska se oli täynnä umpikujia, lampia ja portaita. Jouduin kantamaan ihanan kevyttä pyörääkin muutamat portaat ylös.

Puistossa huomasin myös että olin taas unohtanut ottaa kartan mukaan. Ei sillä että siitä olisi ollut hirveästi hyötyä, koska kartta loppui heti Pariisin keskustan jälkeen ja nyt olin menossa huomattavasti pidemmälle. Pysähtelin etsimään karttaa useilta bussi- ja metropysäkeiltä, usein turhaan. Menin siksakkia yksisuuntaisten katujen ristitulessa ja kadotin suunnan Lounaaseen useaan otteeseen.

Lopulta löysin loputtomalta tuntuvan ylämäen. En löytänyt mitään tienviittoja kertomaan mihin tei vie tai mitä mäen päältä löytyy. Lähdin kuitenkin polkemaan mäkeä ylös sillä ajatuksella että päällä on pakko olla jotain siistiä. Onhan sateenkaaren päässäkin aina upea aarre. Noh ainakin mäen päältä täytyy olla upeat näköalat jos ei muuta. Mäki osoittautui yllättävänkin pitkäksi, jyrkäksi ja hengästyttäväksi Velibellä noustavaksi. Jouduin pysähtymään kolmesti ja taluttamaan muutaman kymmenen metriä, että pääsin ylös.

Mäen päällä olin yhtä hukassa kuin alhaallakin. Talot peittivät näkyvyydet jokaiseen suuntaan eikä Versaillesiin osoittavia tienviittojakaan näkynyt. Yhdessä risteyksessä luki kuitenkin jotain tyyliin: "observatoire" Mietin että sen sateenkaaren päästä löytyvän aarteen on pakko olla siellä ja lähdin kapuamaan vieläkin ylöspäin kaameaa mukulakivikatua, jossa kivet olivat 5cm päässä toisistaan. Kaipasin kotona odottavan ranskattareni jousitusta.

Velib natisi ja kolisi tuskasta, itselläkin hiki virtasi ja vesikin alkoi loppua polkiessani mäkeä ylös. Tämän mäen päällä olikin upea puisto, jonka oli valloittanut jonkulainen liikkuva tivoli. Puiston reunassa oli kuitenkin hiekkatie josta oli aivan älyttömän upeat näkymät kaupunkiin. Ihailin maisemia ja lepäilin rankan nousun jälkeen varmaan 15 minuuttia. Koko matkan ajan vettä oli tipotellut muutama pisara aina silloin tällöin, mutta mistään sateesta ei voinu puhua. Nyt tippoja tuli kuitenkin jo enemmän ja taivaskin näytti synkkenevän entisestään. Mietin että luovutanko ja lähdenkö takaisin hotellille. Mulla ei ollut mitään hajua missä Versailles on ja olenko edes oikeassa suunnassa. Ympäröivän metsän takia puistosta ei nähnytkään muualle kuin takaisin kaupunkiin. Puiston vieressä oli myös vanha Observatio, jota ei ilmeisesti päässyt tutkimaan lähemmin.

 

 

Päätin kuitenkin kantaa pyörän puiston päässä olevista rappusista alas, ja jatkaa matkaani eteenpäin. Pian löysin tien vierestä kartankin joka selvensi tilannetta hieman ja olin taas optimistinen Versaillesin löytämisen suhteen. Jatkoin läpi upeiden puistomaisemien. Puistossa oli upeita lampia, picnic-paikkoja ja kauempana metsässä näkyi useita mäkiä ja nyppylöitä. Mietin että täällä on pakko olla hienoja pyöräilypaikkoja ja ehkä jotain downhill-pätkiäkin. Taas kerran eksytin itseni puiston pikku poluille ja löysin uuden isohkon mäen. Pelkäsin tämän olevan sama mäki jonka nousin jo kerran, mutta jatkoin kuitenkin ylös asti. Mäen alkaessa kaartaa alaspäin huomasin sivusilmällä metsän siimeksessä useita pyöriä. Käännyin takaisin ja menin katsomaan mitä metsästä löytyykään. Löysin upean downhill-pätkän, jota oli laskemassa viisi nuorempaa kaveria.

Tyypit osasivat edes vähän englantia ja jäin heittämään heidän kanssa läppää pyöräilystä, kyselin löytyykö vastaavanlaisia paikkoja lisää ja missä päin Versailles on jne. Paikalle sattui myös yksi jenkki, joka osasi neuvoa tien Versaillesiin ja kertoi tämän olevan Pariisin paras dh-pätkä. Sain myös lainata poikien pyöriä ja laskinkin pienen pätkän pariin kertaan. Hyppyä en uskaltanut koittaa etten löydä itseäni rampana vieraasta maasta keskeltä en edes itsekään tiedä mistä metsää.

Pojat ihmettelivät pyörääni ja kyselivät mistä näitä saa. Ihmettelin takaisin että asutte ihan Pariisin vieressä ettekä tiedä mikä on Velib. Kummallista. Yksi tyypeistä reagoi tähän jotenkin näin: "C'est velib!? C'est pas vrai!" Tarkemmin mietittyäni en ollutkaan nähnyt yhtään Velibeä ainakaan tuntiin. Mietin että miksiköhän kukaan ei aja niillä täälläpäin. Mieleni teki myös kokeilla dh-pätkää Velibellä, mutta en jaksanut raahata sitä mäkeä ylös ja tyydyin vain pätkän loppuosaan, joka johti kohta Versaillesia. Velib kyllä huusi ja kolisi jokaisesta juuresta, mutta ajotuntuma oli yllättävänkin hyvä. Kyseinen reitti pitää ajaa joskus kyllä uudestaan kunnon pyörällä.

Metsän loputtua löysin upeita kyliä, katumarkkinat, pieniä viehättäviä kujia ja jopa muutaman kyltin osoittavan Versaillesiin. Lopulta löysin itse Versaillesin kylän tai kaupungin, loputtoman tuntuisen palatsiin johtavan puistokadun sekä itse palatsin. Yritin pokkana ajaa palatsin porteista sisään pyörällä, jonka jälkeen vartijat taltuttivat mut pampuin ja kyynelkaasuin. Ei vaan juoksivat perään ja huusivat ilkeästi, jonka jälkeen vein pyörän ulkona olevaan telineeseen. Hetken mietin että lähtisinkö nyt jo kotiin ku palatsin ovella luki isolla "Tickets" eikä mua just nyt huvittanut maksaa jostain tylsästä museoreissustakaan.

Laitoin kuitenkin pyörän lukkoon, kävelin palatsin porteista sisään, täytin juomapullon palatsin pihalla olevassa lähteessä ja venyttelin pitkän pyöräreissun päätteeksi. Venytellessäni ihmettelin miksei palatsiin saanut viedä pyörään kun piha oli täynnä moottoripyöriä, autoja, busseja, jne. Jatkoin matkaani palatsin takapihalle, jonne kaikki muutkin näyttivät suuntaavan.

Takapihalla oli kymmeniä lipunmyyntiluukkuja, mutta kaikki niistä olivat jostain syystä kiinni. Mietin että kai nyt on avoimien ovien päivä ja kävelin taas pokkana sisään. Palatsin takapihan puisto jatkui äärettömyyksiin. Puiston muotoon leikatut aidat, puut ja istutukset olivat upeita. Siellä täällä oli myös upeita suihkulähteitä ja lampia, joissa uiskenteli myös isoja kaloja. Vaeltelin hetken puistossa ja ostin isoimman pehmiksen mitä olen ikinä nähnyt.

Kävellessäni mulle valkeni miksi pyöriä ei saa viedä puistoon. Puistossa vuokrataan golf-kärryn tapaisia ajoneuvoja, joilla jättimäiseen puistoon voi tutustua lähemmin. Pyörät ilmeisesti kilpailisivat näiden kanssa aika hyvin. Seikkailtuani puistossa huomasin että jostain takaportista pyörillä kuitenkin pääsi sisään ja pyöriä näkyikin paikoitellen erittäin paljon. Itseäni käveleminen alkoi ketuttaa ja päätin lähteä takas pyörän selkään.

Irroittaessani pyörän lukitusta kuulin jotain huutoa takaapäin, mutta en antanut sen häiritä ja olin lähdössä liikkeelle kun yhtäkkiä pilottitakkinen mies tarraa mua takaapäin kädestä kiinni. Käännyin ja olin lyödä päätä lyhyempää kaveria naamaan, mutta tämä alkoi kertomaan pitkää tarinaa ranskaksi ja ainoa sana minkä ymmärsin oli "police", joka sai mut hieman rauhoittumaan. Kaverin jatkaessa tarinaansa mietin että kuka tämä luulee olevansa ja mitä ihmetta mun pitäis tehdä. Yhtäkkiä toiselle puolelleni ilmestyi toinen kaveri kenellä oli oranssi hihna kädessä missä luki myös "Police". Kaverin jatkaessa tarinaansa antamatta mulle puheenvuoroa mietin että nyt taidan olla oikeasti pulassa.

Pilottitakkisen miehen suu kävi, hän oli puhunut yhteen putkeen varmaan 30 sekuntia kunnes sain huudettua väliin "Je ne comprend pas!" Paikalle laski hiljaisuus, poliisit katsoivat toisiaan ja kysyin toiveikkaana "Vous parle anglois?" Tähän pilottitakkinen mies sanoin "Non" ja jatkoi aikaisempaa tarinaansa. He toistelivat Velib sanaa useasti, joten ymmärsin että ongelma on nyt pyörän kanssa.

Otin esiin lompakon, näytin Veliben vuokrauskorttia, kuitteja ja henkkareitani. Pilottitakkinen mies otti koko lompakkoni ja toinen kaveri rohkaistui selittämään asiaa huonolla englannillaan. Sain selville että pyörää ei saisi viedä ulos Pariisista ja he halusivat tietää olenko varastanut sen. Selitin että otin pyörän tänään Pariisista, minulla on 7 päivän oikeus käyttää pyöriä, missään ei lue mitään rajoitusta pyörien käyttösäteestä ja että olen viemässä pyörän takaisin Pariisiin pikimmiten.

Aikamme selviteltyä asiaa poliisit lähtivät naureskellen takaisin autoonsa. He olivat jo ehtineet lähteä ennen kuin ehdin tarkastamaan että onhan lompakossani kaikki tallessa. Olin huolissani etenkin luottokortistani, jota poliisit katsoivat ihmeellisen pitkään. Lompakko oli aivan sekaisin, mutta kaikki oli kuitenkin tallessa. Huh! Jopas oli episodi taas.

Tämän jälkeen lähdin polkemaan takaisin Pariisia ja hotellia kohti. Yritin välttää poliiseja alkumatkasta, etten joutuisi samaan rumbaan uudestaan. Luulisi että Velibellä ajavat pysäytetäänkin, jos poliisilla on kerran resursseja jättää siviilipukuisia poliiseja väijymään lukittujen pyörienkin luokse. Tällä kertaa nousin korkean mäen päälle eri reittiä. Tällä reitillä ei ollut jalkakäytävää ollenkaan, enkä halunnut taluttaa pyörää autotielläkään, joten jouduin käyttämään tien viertä kulkevaa ahdasta piennarta. Yhdestä ohi menevästä autosta huudettiinkin kannustushuutoja mäen puolessa välissä. Näytin varmaan täysin tärähtäneeltä taluttaessani pyörää pusikossa kilometrin pituista mäkeä ylös.

Ylhäällä löysinkin saman Observatorion viereisen risteyksen, josta osasin helposti kotiin. Kotimatkalla sain lasketella mäen alas ja välillä vauhti tuntui vaan kiihtyvän vaikka jarrutin rystyset valkoisina. Mäessä oli 50km:n rajoitus. Tämä menisi varmasti helposti rikki pyörälläkin, jos vain uskaltaisi antaa mennä.

Yhteensä reitissä sekä Versaillesissa meni aikaa noin 6 tuntia, kilometrejä kertyi vain 53, mutta reissu oli älyttömän hauska, täynnä yllätyksiä, elämyksiä ja unohtumattomia kokemuksia. Näitä lisää!

Jos reitin yksityiskohdat kiinnostaa niin sportstracker reitti löytyy täältä. Sportstrackeristä löytyy paljon lisää kuvia, sekä hauskaa statistiikkaa noista mäistä. Mm. että menin 45km/h alas sitä isoa mäkeä.